Ajattelin kirjoittelemaan parisuhteestamme, vähän kuin päiväkirjaa. Kirjoitan nyt tänne minkä yksi päivä kirjoitin paperille kuin kone ei ollut saatavilla.
''Tämä yksinäisyys nakertaa kohta kaikesta kaiken hyvän. Ympärilläni pyörii ihmisiä, mutta henkisesti niin kaukana. En koe voivani avautua jollekin, jos minulla olisi ''hätä''. Enhän voi nytkään tästä tilanteestamme kertoa kellekään, paitsi tänne. Kotona olen vain siivooja ja äiti. Tietysti myös se joka antaa, jos miestä sattuu haluttaman. Eli näinkin päin vois joskus olla.. Ennen sentäs sielläkin puolella oli vipinää, vaikkei muualla ollut. Toivoisin edes sen verran läheisyyttä.. En enää usko, että hän kovinkaan paljoa minusta välittää, vaikka kiven kovaa vannoo niin.''
Siiriä hän hoitaa aika paljonkin ja osallistuu kotitöihin. Mutta minä olen kumminkin päivät pitkät täällä neljän seinän sisällä. Eli siis kotitöitä tulee tehtyä enemmän ja Siiriä hoidettua enemmän. Se ei haittaa, mutta hänellä on nyt kahden viikon työ jakso jossa tämä lähtee 5 aikoihin töihin ja palaa illalla kuudelta. olen illalla niin rätti poikki väsynnyt, että tekisi mieli vain mennä sinne sohvalle kullan kainaloon. Jos menen alkaa tämä valittamaan, että on kuuma ja huono asento. Jos jään pidemmäksi aikaa tämä ryntää siirin luo ja alkaa leikkimään tämän kanssa. Tottakai on hyvä jos hän leikkii, mutta kyllä hän vaikka salattujen elämien ajan voisi kanssani olla..
Myös keskustelu tuottaa meille (hänelle) vaikeuksia, minä yleensä puhun paljon, Vastauksesi saan yleensä ''ihan sama'' tai jotain muminaa. Enää en puhu itekkään paljoa, yksin on niin vaikeaa ja turhauttavaa pitää keskustelua yllä. Annan myös hänelle tottakai sitä suun vuoroa, enkä puhu kuin papupata.. Eilen kävi Laurin kaveri ja voi kuinka meillä oli puhuttavaa. Toisinaan mietin kuinka olisin tajunnut silloin valita paremmin.
Lauantai iltana lähdin käymään kaverini juhlissa. Siellä oli yksi ala-asteen ihastus, josta koskaan en kunnolla ole päässyt yli. mm. olemme yhdessä käyneet ulkomailla ja joskus pienenä meitä luultiin aina sisarruksiksi. Katseltiin kymmeniä kertoja toisiamme silmiin pitkiäkin aikoja, pitkin iltaa. Ajattelin silloin, ettei se varmaan mua ihan huvikseen katellu. mutta nyt en enää en tiedä mitä ajatella. me ei juteltu kun ehkä maximissaan kaks sanaa.. Jossain vaiheessa se tuli sohvalle istumaan, niin että meijän välissä oli yks paikka. Tuskin sillä mitään ''tajaa ajatuksia'' oli, vaikka himpun toivoin niin. Vaikka mahdottomuudelata se kuulostaa.
Eilen illalla sanoin Laurille, että meillä on 3 vaihtoehtoa. 1. Tämän tilanteen on muututtava. 2. Haen sitä läheisyyttä muualta. 3. erotaan. tottakai kumpikin oli ekan puolella, halusin vain herättää hänet mitä minä tunnen ja aloittaa tämän suhteen korjaaminen.
Tiedän, että meillä on myös hyvät hetkemme ja yritän vaalia niitä !<3
- Emilia
